Mari Koistinen3 Comments on TalSa tahtoo Omaa sanaaYleistä

TalSa tahtoo Omaa sanaa

Taloussanomien verkkosivuille on tulossa lähiaikoina, noin parin viikon kuluttua, Oma sana -osio. Sinne kirjoittaja voi tehdä tekstiä ja koota esimerkiksi itseään kiinnostavia uutisia.

Toimituspäällikkö Mari Flinkin mukaan tavoitteena on antaa tilaa henkilöille, joilla on paljon sanottavaa. “Maailmalla on paljon fiksuja ihmisiä, jotka pystyvät tätä kautta tuomaan oman äänensä kuuluviin”, Flink perusteli tänään, kun olin kuuntelemassa häntä Procomin järjestämän vierailun yhteydessä (olen siis työn puolesta jäsenenä kyseisessä tiedottajien järjestössä).

Oma sana -osioon on tällä hetkellä kuulemma tiedossa muutama kirjoittaja ja lisää haetaan.

Pisteytystä ja uutiskoontia

Kysyin, miten palvelu eroaa blogeista. Oma sana -systeemiin on lisätty vuorovaikutteisuutta ja kiinnostavuutta lisääviä palikoita: kirjoittaja voi napata talteen itseään kiinnostavat TalSan jutut helposti ja tekstejä voivat muut lukijat arvioida. Parhaimmiksi rankatut saattavat sitten päätyä lehden sivuille.

Erityisesti tämä viimeinen eli arvioinnin mahdollisuus on itsestäni hyvä lisä. TalSan sivuilla lukijajoukko on sen verran suuri, etteivät ihan vain omat kaverit käy laittamassa huippuarvioita kirjoituksille. Toki nämä Blogispotit ja muut pyrkivät vastaavaan pisteyttämiseen, mutta kriittinen käyttäjämassa ei ainakaan vielä niissä ylittynyt.

Mari Flink sanoi, että Oma sana -palvelusta karsitaan pois kaupalliseen hyödyntämiseen pyrkivät. Työnantajansa toki saa tuoda esiin, ja oman asiantuntijuuden ilmaiseminen on luonnollisesti suotavaa. Ei siis puffausta, vaan omia näkökulmia.

TalSassa nettiin panostetaan siis vahvasti: Flink painotti, että koko toimittajakunta tekee sekä sähköistä että paperista tuotetta. Oma sana -tyyppisillä palveluilla tietysti halutaan lisää aktiivisia kävijöitä. Ja kävijöiden avulla voidaan myydä lisää mainoksia jne.

Saa nähdä, miten Oma sana pyörähtää käyntiin. Mutta onhan se selvästi taas yksi osoitus siitä, että tiivis kisa myös suomalaisten talousalan nettisivuilla jatkuu ja ihmisiä halutaan koukuttaa tiettyjen sivujen käyttäjiksi.

(Kysyin Mari Flinkiltä luvan asiasta blogaamiseen, joten ei tarvitse edes salamyhkäistä kansalaisjournalismia harrastaa.)

Lisäys seuraavana päivänä: TalSa on saanut huomiota myös suomalaisen verkkomedian Grand One -kisan finaalissa kahdessa kategoriassa (via TalSan uutinen).

“Ensimmäisenä sanomalehtenä Suomessa Taloussanomat käänsi verkon ja painetun lehden suhteen toisin päin ja asetti verkon etusijalle viime lokakuussa.”

Muut kisan finalisteista löytyvät Grand One-sivuilta. Kisan kategorioissa on niin parasta verkkomainontaa kuin julkishallintoa sekä nettikampanjoita.

Mari KoistinenYleistä

Sittenkin artikkelikokoelma?

Kävin tänään moikkaamassa Kuluttajatutkimuskeskuksen Petteri Repoa, koska hänestä on jo tähän mennessä ollut mukavasti apua ja iloa aloittelevalla jatko-opiskelijuudelleni. Hän kysyi, aionko tehdä monografian (eli yhtenäisen teoksen) vai artikkeliväitöskirjan.

En ollut oikeastaan edes ajatellut artikkeliväitöskirjan mahdollisuutta, mutta kun Petteri esitteli sen hyviä puolia, niin kieltämättä ajatus alkoi kiehtoa. Sopisi ehkä paremmin tutkimusaiheeseen ja omaan mielenlaatuuni, jos kokoaisin hyväksyttyjä, tieteellisiä artikkeleita ja näin koostaisin työni pienistä palasista sen sijaan, että yrittäisin juntata yhden ison ulos.

Jään siis puntaroimaan, miten työni lopulta tekisin.

Toki Petteriä oli muutenkin mukava nähdä. Tapasin hänet ensi kerran vuosi sitten, kun minut pyydettiin Ylen aamutelevisioon puhumaan netin kuluttaja-aktivistina. Pidin tuolloin Kuluttavasta elämästä -blogia itsekseni, eli edustin “tavallista kuluttajaa” (enhän vielä tuolloin ollut jatko-opiskelija). Petteri oli asiantuntijahaastateltavana. Nyt sitten tiet ovat kohdanneet täällä kuluttajatutkimuksen maailmassa.

Petteri vinkkari Kuluttajatutkimuksen Ruoka ja vastuullisuus -blogista, joka pitänee ottaa seurantaan. KTK:lla on muitakin blogeja, joista ainakin Asumisen kehitysareena on tällä hetkellä kohtuullisen aktiivisena.

Lounaskeskustelussa jutusteltiin mm. ubiikista ja kanta-asiakastietojen keräämisestä. Sieltäkin jäi ajatusmuruja pohdittavaksi.

Mari KoistinenYleistä

Linkit vievät ja tuovat

Nettimaailman mainioihin puoliin kuuluu linkittäminen ja mahdollisuus jäljittää sivuille tulleita linkitysten kautta. Näin päädyin Suoramarkkinointiliiton Suoran vuosi 2007 -julkaisuun lukemaan Minna Ritoluoman artikkelia Consumer Empowerment – voiko aktiivisia asiakkaita hallita.

“Melkoinen osa suomalaisista yrityksistä tuntee asiakkaansa yhä vain ikäryhminä, tuloluokkina, ostouseutena ja kulutettavana rahana ei ihmisinä joilla on ääni ja ajatuksia muustakin kuin suhteestaan brändiin ja kuluttamiseen.

Haaste tässä demografisessa näkökulmassa on siinä, että vaikka se tuottaa tietoa siitä mitä ihmiset tekevät ja kuinka heidät tavoittaa, se ei kerro yhtään mitään siitä, miksi ihmiset tekevät asioita. Tieto siitä, mitä asiakas tekee tänään ei kerro sitä, mitä hän tulee tekemään huomenna.

– – –

Mutta ehkä kaikkein tehokkain ja helpoin kerätä tietoa markkinoinnin pohjaksi ja myös rakentaa omaa brändiä on seurata mitä netissä omasta tuotteesta tai brändistä puhutaan – ja osallistua keskusteluun.”

Kiinnostavaa tekstiä oli myös asianajaja Elina Koivumäeltä kuluttajalta kuluttajalle -markkinointikonseptien lainsäädännöstä.

Kannattaa vilkaista myös Suoran vuosi -opuksen sisällysluettelo, mikäli kiinnostaa tietää, mitä suoramarkkinoijien mielissä liikkuu niin sähköisistä laskuista, sähköpostimarkkinoinista, asiakkaiden kanssa käytävästä dialogista jne. Tietysti lukiessa on syytä pitää mielessä, ketä kirjoittajat ovat ja mistä lähtökohdista käsin tekstinsä ovat tuottaneet (ja sitähän on syytä ajatella aina, myös näitä sanoja tavatessa).

– – –

Eilen professorin kanssa tuli puheeksi myös tutkimusten ym. aineiston kopiointi ilman lähdeviitteitä. Blogeissahan on mainio ja hyvä tapa viitata sinne, mistä tiedon löysi ja linkkaaminen on tärkeä osa blogien vuorovaikutusta. Tästä taisi mm. Majavan Jere syksyllä puhua konfabulaarissa ja totesi, että tiedemaailma voisi ottaa oppia.

Kun turha tässä on kuvitella, että suoraan omasta päästään hienoja ajatuksia keksisi. Myös ne ajatusten alkusiemeniä antaneet ansaitsevat usein linkkinsä. Tietysti viittaamisen syyt ovat samat kuin muuallakin, eli lukija voi tarkistaa lähteen, pohtia itse, vetääkö samoja johtopäätöksiä tai mikä on lähteen luotettavuus jne. Kaikkia virikkeenantajia ei tietysti edes hahmota, joten linkkaaminen on sikäli mahdotonta.

Ja toki ainakin itse olen linkkien kautta päässyt käsiksi kiinnostaviin teksteihin ja tiedonpätkiin, joten tietysti toivon, että omalta osaltani voin tarjota vastaavaa myös muille.

Mari KoistinenYleistä

Kypsyttele, kirjoita, rajaa, nauti

Aamupäivällä kävin istahtamassa professori-Visan luona. Lopputulos konkreettisella tasolla oli se, että lupailin tuottavani englanninkielistä tutkimussuunnitelmaa toukokuuksi vajaan kymmenen sivun verran.

Lisäksi helpotti omaa päätä se, kun proffa kehotti nauttimaan tästä kypsyttelyvaiheesta (vaikka pitäisi toki niitä pakollisia opintojakin suorittaa…). Välillä nimittäin iskee fiilis, että ei tästä mitään tule: on niin paljon kaikkea, kyseessä on helkutin iso projekti, en osaa, en pysy kaiken tiedon kintereillä, en lue tarpeeksi, en kirjoita tarpeeksi. Kitisen, että miten muka olen kuvitellut olevani jonkinsortin tutkijantekele.

Nyt proffan terapeuttimainen läsnäolo kai sai huojentumaan: ihan iisisti vaan, harrastushan tämä kuitenkin on (eihän minulla edelleenkään ole esimerkiksi apurahoja juoksemassa) eli pitää tehdä tykkäämisen kautta.

Jatko-opiskelijan identiteetti on minulle vielä suhteellisen uusi, ja siihen sekä kaikkien käytäntöjen suorittamiseen on myös annettava itselle aikaa. Ja suunnitelmiakin on oikeus muuttaa: jos jokin kohta tässä kaikessa tökkii pahasti, niin sitten uutta näkökulmaa kehiin.

Tutkimuksen rajaamisesta puhuttiin tietysti. Kävellessäni tänään paikasta toiseen pohdin sitä, mikä minua nyt oikeasti aihealueessa kiehtoo. Kaikkea kulutuskirjoittelua en voi tutkia, saati jokaista blogia tai blogaajaa. Jo graduvaiheessa silloin muinoin teroitettiin, miten tärkeää on lohkaista se omankokoinen pala.

Näin ollen tällä hetkellä koen, että haluan perehtyä niihin konkreettisiin kulutuskokemusten ilmaisuihin. Siis haukut ja kehut: miten ne blogeissa ilmaistaan, millaisissa tilanteissa, miksi? Olen kuitenkin näitä kommentteja kerännyt Kulutusjuhlaan, joten sikäli tästä on jonkinlainen käsitys itselle hämärästi hahmottunut.

Sitten vain pitää valita riittävä ja sopiva näyte blogeista. Mutta sen pohtiminen sitten aikanaan. Ja kuten proffalle sanoin, olisin halukas keräämään myös haastatteluaineistoa (blogaajien ryhmä- tai teemahaastattelut), koska uskon, että senkaltainen aineisto antaa toisenlaista näkökulmaa.

Kyllä se tästä. Pääsiäisen aikaan pidän lomaa töistä ja naputtelen oikeasti tieteellistyyppiseen julkaisemiseen soveltuvaa tekstiä. Lupaan.

– – –

Tänään istuin myös eduskunnan kotitalouden tukirenkaan (jep, sellainenkin on olemassa) Nuorten hyvinvointi -seminaarin alkupuoliskon. Tuttua tietoa nykynuorista: monilla menee hyvin, mutta pienellä joukolla todella huonosti, eikä näytä tilanne parantuvan.

Koska tänään pohdiskelin näitä omaan jatko-opiskelijan identiteettiini liittyviä kysymyksiä, niin sattuvasti kolahti kun Tampereen YTHS:llä toimiva johtava psykologi Totte Vadén lainasi esityksessään Atte Oksasen väitöskirjaa:

Erilaisista identiteettiongelmista on tullut osa arkielämää, samaan aikaan kun yhteiskunta materiaalisesti vauraampi ja teknologisesti kehittyneempi kuin koskaan aiemmin. Jatkuvasta muutospaineesta on tullut ainoa pysyvä asia. Kysymys “kuka minä voisin olla” on syrjäyttänyt aiemman “kuka minä olen” -kysymyksen. Identiteetistä on tullut vain päivitysversio.

Lohdulliselta kuulosti Vadénin kommentti siitä, että oppiminen on psyykkisen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Siksi minä tätä teen, oman hyvinvointini vuoksi, osana omaa identiteettiäni, jota ei toivottavasti kovin usein tarvitse päivittää.

Mari Koistinen7 Comments on Juuso kyselee blogeistaYleistä

Juuso kyselee blogeista

Juuso tekee opinnäytetyötään suomalaisista blogeista ja on laatinut kyselyn tähän tarkoitukseen. Käykääpäs täyttelemässä, niin saadaan toivottavasti hiukkasen valaistusta meistä!

– – –

Omana viikonlopun lukemisena oli Pertti Alasuutarin Johdatus yhteiskuntatutkimukseen. On ehkä hiukkasen häpeällistä myöntää, mutta perusopinnoissa päähäni eivät jääneet eri nimet ja tutkimussuuntaukset (paradigmaattisuus, diskurssianalyysit jne.) erityisen hyvin mieleen, joten on hiukkasen päivitettävä omaa tietämystään tällä tasolla ihan peruskirjan avulla.

Ja hyvää se teki, sillä nyt taas paremmin tajuan, mihin oma tutkimukseni voisi kytkeytyä tässä kaikessa. Samalla tuli hyvää muistutusta yleisesti ottaen tutkimuksen teon käytännöistä ja tutkijan roolista.

Päivän kiintoisaa lukemista olivat myös Hesarin jutut. Esillä olivat LinkedIn (juttua ja palvelua pohtii myös Marjut ja sinne kommentoineet, minäkin olen siis lopulta saanut profiilini luotua), ubiikkiyhteiskunta ja sunnuntaisivujen pääjuttuna nykypäivän julkisuuskoneisto (D1, kirjoittajat Tommi Nieminen ja Riku Siivonen).

“Uudenlaista julkisuutta ei olisi ilman internetiä, Youtuben ja MySpacen kaltaisia sivustoja, joilla kuka tahansa voi esitellä itseään – periaatteessa koko maailmalle. Ja sitä nykyteinit juuri tekevät: netti on täynnä valokuvia ja päiväkirjoja, joilla nuoret avaavat yksityisyyttään jopa miljoonille katsojille.

Nettijulkisuudessa olennaista on julkisuus itsessään. Ei siis se, miksi julkisuudessa ollaan, vaan se , että siellä ollaan. – – –

Yli kolmekymppisten on vaikea tätä muutosta ymmärtää.”

Mari Koistinen3 Comments on Väitöskirja verkkoyhteisöistäYleistä

Väitöskirja verkkoyhteisöistä

Tänään on väitellyt KTM Maria Antikainen:

VTT:n tutkijan Maria Antikaisen tuoreen väitöstutkimuksen mukaan verkkoyhteisöjen perustaminen ja hyödyntäminen voivat monin tavoin tehostaa yritysten pitkäaikaisten asiakassuhteiden kehittämistä. Yksi merkittävimmistä hyödyistä on suora vuorovaikutus asiakkaan kanssa sekä toisaalta asiakkaiden välisen dialogin mahdollistaminen ja sen hyödyntäminen. Yritys oppii tuntemaan asiakkaitaan ja voi näin hyödyntää oppimaansa toiminnassaan. (VTT:n tiedote)

Pitänee jossain vaiheessa kaivella itse väitöskirja (nimeltään “The Attraction of Company Online Communities – A Multiple Case Study”) esiin ja vilkaista.

– – –

Myöhään eilen illalla sain kuin sainkin jotain tutkimussuunnitelman pohjaa rävellettyä ja lähetin sen professorilleni, jonka kanssa olen sopinut tapaamisen maanantaiksi. Aika paljon pitää vielä tehdä ajatus- ja kirjoitustöitä, jotta suunnitelma jämäköityisi ja palvelisi oikeasti minuakin. Mutta sisälsi se nyt mm. seuraavaa tietoa:

Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä siihen, miten kuluttajuus näkyy suomalaisissa blogiteksteissä. Blogiteksti antaa mahdollisuuden tutkia ihmisten asenteita ja kulutuskäyttäytymistä mielenkiintoisen aineiston kautta: kirjoittajat ovat laatineet tekstejä ilman, että heitä on pyydetty kirjoittamaan kuluttamisestaan.

Tutkimuksessa haetaan vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

  • millaista kuluttajakuvaa blogikirjoittajat luovat itsestään?
  • miten blogeissa näkyvät eri tuotteet ja tuoteryhmät?
  • miten blogeissa kehutaan/haukutaan tuotteita ja palveluita? (kuinka paljon, kerrotaanko nimiä jne.)
  • millaisia vinkkejä omaan kulutukseen blogien lukijat saavat?
  • miten blogeissa esiintyviin, kuluttamiseen liittyviin tuotteiden ja palveluiden kommentteihin suhtaudutaan?
  • miten blogeissa esiintyvä mainonta koetaan ja olisiko blogaaja itse valmis ottamaan mainoksia blogiinsa tai esimerkiksi toimimaan suosittelijana, jos itse saisi vaikkapa tuotenäytteitä?
  • kuinka tiettyyn tuoteryhmään keskittyneessä blogissa käsitellään tuotteita?

– – –

Sari oli tehnyt mielenkiintoisia havaintoja nettiin liittyvästä lehtikirjoittelusta Hesarin arkistoja tutkimalla. Verkkopäiväkirjamaininnat lisääntyivät melkoisesti vuonna 2005 edelliseen vuoteen verrattuna. Lisäksi Sarin poiminnat tarjoavat hauskoja makupaloja menneisyydestä, joka ei ole kovin monen vuoden päässä, mutta silti tuntuu jo kaukaiselta.

Mari Koistinen1 Comment on Digitaalista markkinointia kuuntelemassaYleistä

Digitaalista markkinointia kuuntelemassa

Olin tänään Divia-seminaarin kick off-tilaisuudessa kuuntelemassa mm. Petteri Järvisen Web 2.0 -pohdintaa ja Sami Salmenkiven ajatuksia yritysblogaamisesta (esitys saatavilla DigiTalikko-blogissa).

Avauksessa Mika Raulas alusti hyvin digitaalisen markkinoinnin saloja, nykytilaa ja visioi tulevaisuutta, ja Järvinen taas toi mukavasti hieman skeptisempääkin näkemystä. Lopuksi Sami kävi läpi yritysblogaamista meillä ja muualla, sen hyötyjä ja haittoja ja yleisiä näkemyksiä blogaamisesta ja sen vaatimuksista.

Mitäs minulle sitten jäi mieleen? Taas tajusin sen, että itse taidan olla esimerkiksi blogeissa usein liian “sisällä” puhuessani niistä ihmisille, jotka eivät blogaa ja pyöri netissä jatkuvasti. Asiat, jotka ovat minulle olleet arkipäivää jo pitkään (kuten nämä blogit), eivät sitä näköjään markkinoinnin kanssa puuhasteleville ihmisille (joita pääosa tilaisuuteen osallistuneista oli) välttämättä ole.

Tiedätkö lukevasi blogia?

Tilaisuuden jälkijutustelussa eräs markkinointi-ihminen sanoi, ettei hän ole koskaan lukenut yhtään blogia. Veikkaan, että kyse voi olla siitäkin, ettei henkilö tiedä lukeneensa blogia. Kuten Sami esityksessään osoitti, blogit nousevat Googlessa nopeasti hakutulosten kärkeen, joten kuka tahansa tiedon hankkija voi päätyä blogiin. Hän vain mieltää sen nettisivuksi siinä kuin muutkin.

Muistiinpanoihini kirjailin jotain. Ajatukset jäivät muhimaan, joten pistän tähänkin vain muutamia poimintoja.

Ensinnäkin Mika Raulakselta:

– brändi määrittyy kuluttajan kautta, joten on oltava asiakkaan elämässä mukana, eikä brändiä voi enää hallita –> “let go” -ajattelu

– hakukonemainonta merkityksellistä ja sopii pienillekin yrityksille

– nettisivuille visuaalisuutta, pelimäisyyttä ja yhteisöllisiä elementtejä

– yritysten mahdollistettava asiakkaat tekemään yhdessä (esim. mainokset, tuotekehitys)

Petteri Järvinen:

– huolestuttavaa tuotekehityksen väheneminen

– markkinoinnista tullut epätoivoista?

– 10 vuodessa netti kulkenut melkoisesti eteenpäin (esim. nettikaupan kasvu)

– termiä Web 2.0 viljellään nyt surutta melkein mihin tahansa, vaikeaa määritellä

– yhteisöllisyys sinällään ole netissäkään mitään uutta, vaan laajakaista on mahdollistanut eri asioita: yhteisöllisyyttä on kaikissa medioissa (paikallisradiot jne), ihmiset ovat kiinnostuneita ihmisistä

– “kotikutoisuuden tuntu” on nyt pinnalla: kyllästytäänkö siihen? tehdäänkö virheitä jopa tarkoituksella, että saadaan käyttäjät nettiin niitä korjailemaan?

– ajatus “ihminen voi luoda maailman omaksi kuvakseen” –> menossa sosiaalinen kokeilu, joka voi epäonnistua

– hyvä tuote on tähänkin asti myynyt itsensä

– yhteisöllisyyden arvo syntyy käyttäjämääristä (kuten You Tube): suomalaisen palvelun on vaikeaa ylittää kriittisen massan raja

– sattumalla sormensa pelissä esim. You Tuben menestyksessä

– jonkinlaista kuplaa ollaan rakentamassa, järkiintymisvaihe tulee aikanaan

– kaikki pitävät blogeja, mutta kuka niitä lukee?

– todelliset ilmiöt syntyvät perinteisessä mediassa, esim. Cola-Olli television kautta

– täsmämarkkinointia: tietojen kerääminen ja säilyttäminen asiakkaista helppoa ja edullista

– Web 3.0 tulee aikanaan, semanttinen web, älykkyys tulee kaikkialle

– – –

Sami Salmenkiven esityksestä en sen tarkemmin mitään kirjoittanutkaan, sillä blogiasia tuntui niin tutulta. Kehun vain sen, että kannattaa Samin tyyliin personoida Googlen etusivu ja ottaa ne RSS-lukijat käyttöön. Helpottaa blogienkin lukemista kummasti, eikä se niin vaikeaa ole: itsekin jostain syystä niitä vierastin, kai teknisen termistön vuoksi, mutta lopulta rohkaistuin ja aika vaivattomasti se sujui.

– – –

Diviassa olen mukana työpaikan kautta, eli se ei suoraan liity jatko-opintoihin. Mutta tällä kertaa siis osui hyvin kohdalleen tämänkin suhteen.

Mari Koistinen2 Comments on Engelin lain mukaista ruokapohdintaaYleistä

Engelin lain mukaista ruokapohdintaa

Niin sanotun Engelin lain opin aikoinaan kuluttajaekonomian perusopinnoissa:

“Ravintomenojen osuus kokonaiskulutuksesta laskee tulotason kohotessa.”

Nyt olen päässyt KUMUn klassikkolukupiiriin kuuluvassa Kai Ilmosen “Johan on markkinat” -teoksessa siihen kohtaan, jossa hän tarkastelee lakia, sen toteutumista käytännössä ja lain heikkouksia (sivut 126-140). Ja kiinnostavaahan tämä on: jos en tutkisi blogeja, niin ruoka olisi toinen hyvin kiinnostava osa-alue, sillä se on välttämättömyys, mutta siihen liittyy kulutuksen kannalta paljon muutakin.

Ruoka nykyisin noin 15 prosenttia menoista

Ernst Engel teki perheiden tulojen käytön erittelyjä 1850-luvulla ja muotoili lakinsa näiden analyysiensä perusteella. Ilmonen kirjoittaa, kuinka laki on yllättävän hyvin pitänyt paikkaansa myös 1900-luvulla. Suomessa ravinnon kulutusosuuden on arvioitu olleen vuonna 1900 noin puolet, mutta vuonna 1952 enää runsaan kolmanneksen. Vuonna 1985 ravintomenojen prosenttiosuus oli 19 ja vuonna 2002 oli laskeuduttu 13 prosenttiin (16 prosenttiin, jos ruokailu kodin ulkopuolella lasketaan mukaan).

Ilmonen huomauttaa, että erot eri tuloryhmien ruoan kulutuksessa olivat vielä sotien välisenä aikana huomattavan suuret, eli maan vauraimmat käyttivät ruokaan noin viidenneksen, mutta maatalaisköyhälistö yli puolet tuloistaan.

Edelleen pienituloistan ruoan kulutusosuus on edelleen korkeampi kuin muissa tuloryhmissä, ja se on omiaan jopa kasvamaan, kun heidän tulotasonsa nousee. Tämä on Engelin lain vastaista ja kertonee siitä, että pienituloisilla on jonkinlainen kulutusvaje ruoan hankinnoissa.

Ruoasta tingitään jonkin muun hyväksi

Engelin laki kuuluu ns. kuluttajan valinteorian piiriin, jossa oletetaan, että kuluttaja toimii rationaalisesti punniten yksityiskohtaisesti ja yksilöllisesti tulossa olevan valinnan hyötyjä. Tämän vuoksi Engelin laki ei kykene selittämään, miksi samalla tulotasolla elävät ihmiset voivat poiketa systemaattisesti toisistaan ravintokäyttäytymisessään.

Engelin laki näyttää siis Ilmosen keräämien tutkimustietojen ja pohdintojen mukaan toimivat silloin, kun jonkin maan kansantalous irrottautuu köyhyyskulttuurista ja siirrytään aineellisen vaurauden kulttuuriin. Mutta hyvinvoinnin jatkaessa kasvuaan laki voi törmätä rajoihinsa. Esimerkiksi Suomessa 1970-luvun laman aikoihin osa kuluttajakuntaa tinki ruoasta esimerkiksi asumisen tai auton hyväksi.

“- – – on mahdollista, että esimerkiksi asumis-, elektroniikka- ja liikennemenot saattavat muuttua yhtä joustamattomattomiksi tai jopa joustamattomammiksi kuin ruokamenot. Se näkyy tosin vasta, kun tulojen kasvu hidastuu tai polkee paikallaan. – – – Välttämättömyys on toden totta historiallisesti muuttuva kategoria.” (Ilmonen 2006, 137.)

Ruoka on muutakin kuin energiaa

Lisäksi Ilmonen huomauttaa, että Engel pohjasi lakinsa vain ruoan ravitsemukselliseen puoleen.

“Kun tulot kasvavat, on todennäköistä, että ruoan muut kuin energian saantiin liittyvät ulottuvuudet, sen symbolis-kulttuuriset merkitykset kuten oletettu terveellisyys ja eettisyys, korostuvat. Tällöin saatetaan olla pikemminkin olla huolestuneita ravintoarvojen ylittämisestä kuin riittävän ravinnon saannista.”

Ruoan tarjonnan tavaranomaistuessa siihen liittyy siis paljon muitakin merkityksiä.

Itse pohdin, että omalta kohdaltani kieltämättä helpommin tinkisin ruosta kuin jostakin muusta. Nettiliittymään on löydyttävä rahaa, mutta voin sitten jättää kalliimmat ruoka-aineet hyllyyn.

– – –

Foodsterit suhtautuvat kokkaukseen intohimolla

Ruokaan liittyen opi tänään Yhteishyvä-lehdestä uuden termin: foodsteri. Hän on ruoanlaittoon intohimoisemmin suhtautuva harrastaja, jonka tunnistaa venyvistä hankintamatkoista ja kasvavista keittokirjapinoista, innostaan ammattislangiin ja syvästä kiinnostuksesta ruonlaiton eri puoliin. Moni ruokaohjeblogia pitävä harrastelija lienee laskettavissa foodsteriksi.

Mari KoistinenYleistä

Kuluttaja mukana kampanjoissa

Väliin vähän blogilinkkivinkkejä tuolta mainosmaailman näkövinkkelistä katsottuna:

DigiTalikossa Sami Salmenkivi kirjoittaa crowdsourcingista. Hän käy myös läpi suomalaisia mainoskampanjoita, joissa on haluttu saada kuluttajia mukaan sisällöntuotantoon.

“Miksi kuluttajat luovat sisältöä?

Yksinkertaistettuna, netissä sisällön tuottamiselle mielekkyyden luo kiinnostus aihetta kohtaan (brändi?) ja yleisön olemassaolo – kilpailuissa myös palkinnot.”

Aihetta käsitteli myös Antti toisen Antin innoittamana Mainonta on syvältä II:ssa.

“Se, mikä toimii, riippuu tietysti kohderyhmästä. On päivänselvää, että aikuisempikin väestö on oppimiskykyistä. Uudet kommunikointimallit, yhteisöllisuus ja tapa jäsentää tietoa leviävät väistämättä. Parrasvaloihin pärähtävä viides valtiomahti on melkoinen.”

Mari Koistinen2 Comments on Raha blogausmotivaattorinaYleistä

Raha blogausmotivaattorina

Viime aikoina olen suomalaisessa blogistaniassa ja muutenkin törmäillyt aiheeseen “Kuinka tienata blogaamisella” (mm. Tulkinta.net, Oikeita totuuksia) ja itsekin aiheesta kirjoitellut (hyviä kommentteja sinnekin olen saanut, kiitos!). Sinällään ei yllätä, että aihe nyt kiinnostaa, kun blogeissa on jo ylitetty se tietty vaihe, jossa vain ihmeteltäisiin, että missä näistä on kyse.

Mutta omalta kannaltani ja myös hamassa tulevaisuudessa toivottavasti syntyvän tutkimukseni näkökulmasta tämä rahanhankintakysymys ja blogimainostus on kuitenkin toisarvoinen seikka.

Tulevaisuudessakaan blogaaminen ei tule tuomaan suoraa elantoa kuin harvoille, eikä taskurahaakaan kuin pienelle porukalle: suurin osa kirjoittaa joidenkin muiden tekijöiden innoittamana.

Toki blogi voi välillisesti olla tekijä, joka saa tienaamaan. Turha on kieltää sitä, etteikö tämäkin blogi olisi myös minulle oman osaamiseni ja itseni markkinointia: minä tiedän näistä ja sukelten suomiblogeissa sujuvasti (Mieto Marinadi on suurelta osin myös sosiaalista verkottumista), jaksan pohtia kuluttajuuteen liittyviä kysymyksiä huvikseni (Kulutusjuhla.com on tietysti osa tätä) ja osaan tuottaa tekstiä suhteellisen sujuvasti.

Minulle blogit ovat silti ennen kaikkea harrastus, joka on tosin saanut harvinaisen laajoja seurauksia. Harvempi kuitenkaan tienaa millään harrastuksellaan.

Mediassa on toki kiehtovaa pohtia, josko bloginpitäjä voisi tienatakin. Tietysti raha liikkuu ihmisten arkimielessä niin paljon, että sitä kautta on helppo lähestyä monia aiheita, myös harrastuksia: mitä maksaa autojen tuunaus, kuinka paljon voi tienata tatteja keräämällä, maksaisiko joku kotileivonnaisista, miksi ihmiset maksavat kuntosaleille huikeita vuosimaksuja.

Blogaamisen motivaattoreista on blogeissa kirjoiteltu paljon, ja jokainen sitä varmaan omalla kohdallaan pohtii. Oma pitkällisempi tekstini aiheesta on viime syksyltä.

(Talouselämässä vähän toisenlaisesti nettimainontaa: Hakumainonta on hakuammuntaa.)

– – –

Pirkka esitteli Slifeshare-palvelun ja esittää lopuksi hyvän kommentin:

“Susan Kurosen innoittamana kysymyksen voisi kääntää myös muotoon: Mitkä asiat haluaisin myös muiden pitävän vain omana tietonaan?”

Ainakin itselleni on tullut jo kyllääntyminen ns. paljastusblogien suhteen. On niin paljon muita hyviä, asiallisia blogeja, etten jaksa enää lukea seksiselontekoja ja suuria ihmissuhdedraamoja. Itse asiassa tämä suomalaistenkin blogien määrä on jo oikeasti sellainen, että on jo pakko rajata huomattavasti tarkemmin, mitä lukee. Blogilueskeluni alkuaikoina ehti kaikki blogiuutuudetkin tsekkaamaan, mutta se on pitänyt unohtaa jo kauan sitten.

– – –

Vielä sekin tiedoksi, että lopultakin sain väännettyä LinkedIn-profiilini johonkin kuntoon. Siis tuttavat saavat nyt minua pistää verkostoonsa tuotakin kautta (mailiosoite on tuo sivupalkissa näkyvä).

– – –

Opintoihin liittyviä lupauksia itselle: tutkimussuunnitelman laadintaa ennen professorin kanssa sovittua tapaamista (5. maaliskuuta), Ilmosen Johan on markkinat -kirjan luentaa ja Kuluttajatutkimus.Nyt -julkaisuun artikkelin pohdintaa (jos vaikka tekstini hyväksyttäisiin).

Lisäksi työn alle ensi lukuvuoden opintosuunnitelman laadinta, jotta oikeasti tapahtuisi edistystä opintopisteiden keräämisessä. Syksyllä on esimerkiksi Consumer 2007 -konferenssi, jota kiinnostuneena odotan.