Ongelmahiontaa ja aineistohaentaa

Tänään vietin aikaani yliopistolla: en minä kotikoneen ääressä osaa samalla tavalla näköjään keskittyä esimerkiksi tiedonhakuun, joten yliopistolla syntyy enemmän tulosta. Löysin useita kiinnostavia artikkeleita ja muutaman kirjankin lainasin.

Lisäksi artikkeleiden arkistoimista ja jäsentelyä varten otin käyttöön RefWorksin. Pidän siitä, että pääsen selailemaan tietoja tallentamistani artikkeleista netin kautta, eli en ole sidottu tiettyyn tietokoneeseen jne. Koen tuon RefWorksin luotettavaksi, joten toivottavasti sen toiminta ei nyt yhtäkkiä lakkaa!

Tietysti taas joutui toteamaan sen, että tietoa kyllä löytyy, mutta pitäisi pystyä seulomaan ne oman tutkimuksen kannalta oleelliset. Niinpä taas jäsentelin sitä, mitä oikeasti haluan ja aion tutkia.

Ensinnäkin minua kiinnostaa se, miten "tavallinen" blogaaja kirjoittaa kuluttamisesta: miten paljon kuluttamiseen kiinteästi liittyviä asioita on blogissa esillä ja millä mielellä ne on kirjoitettu (posiitiiviset/negatiiviset). Tässä kiinnostaisi myös se, kuinka kirjoittaja suhtautuu kuluttamisteksteihinsä: kokeeko hän kirjoittavansa kuluttamisesta lainkaan vai meneekö se siinä sivussa, missä muukin arjesta kirjoittaminen, ja kuinka hän ylipäätään määrittää oman kuluttajaidentiteettinsä?

Tämä olisi siis jonkinlaista blogitekstien analysointia, jota voisi tarkentaa tekemällä seurattavien blogien kirjoittajille kyselyitä. Lisäksi vastapainoksi voisi perehtyä blogeihin, joissa kulutus on jollain lailla keskeisenä teemana (näitä blogeja tuntuu syntyvän koko ajan enemmän).

Toisaalta mielestäni blogeja ei voi tutkia ottamatta huomioon niiden yhteisöllisyyttä ja sosiaalista luonnetta. Siksi olisi mielenkiintoista seurata, millaiset kuluttajuuteen liittyvät kirjoitukset herättävät kommentteja, keskusteluja ja linkityksiä. Ja jos yritykset jossain vaiheessa tulevat mukaan blogeihin vastaamaan kuluttajien kirjoituksiin, niin tästä syntyisi varmasti hedelmällistä aineistoa.     

Tutkimuksen aiheen hiominen siis jatkuu edelleen!  

 – – –

Harmittaa se, että en pääse osallistumaan marraskuiseen Konfabulaari 2006:en. "Uuden webin ilmiöt yliopistoissa" olisi ollut minunkin kannalta mielenkiintoinen aihe, mutta ajankohta menee päällekkäin Kulutustutkimuksen seuran syysseminaarin kanssa.   

Mites ne opinnot sujuu?

Tuttavat ovat viime aikoina välillä kyselleet, olenko jollakin kurssilla tai vastaavalla, kun kerran pidän opiskelupäiviä. Joudun aina kertomaan, että en ole, vaan opiskeluni on hyvin aluillaan ja kaiken kaikkiaan se tulee olemaan aika lailla itsenäistä puurtamista.

Kummallisen syvässä sitä silti itsessäkin roikkuu käsitys siitä, ettei pelkkä lueskelu ja satunnainen muistiinpanojen tekeminen ole "oikeaa" opiskelua. Pitäisi vähintään kirjoittaa esseetä, lukea tenttiin tai istua luennolla.

Koetan siis muistuttaa itseäni siitä, että suoritan jatko-opintoja ennen kaikkea itseäni varten, ja olen tästä mahdollisuudesta hyvin tyytyväinen. Kyseessä on ikään kuin harrastus, josta minulle ei kukaan mitään maksa (ainakaan toistaiseksi, ehkä sitten aikanaan jonkun apurahan saan). Siis ei ole syytä rynnätä jollekin kurssille vain siksi, että saisin jonkun opintopisteen. Lisäksi minulla ei muutenkaan ole mitään kiirettä pakertaa tutkimusta kasaan. 

Nyt on loppuviikosta taas aikaa panostaa opintoihin. Olen kirjannut ylös ajatuksia ja tehtäviä asioita, joten eiköhän jotain synnykin.

– – –

Lauaintaina on Megapolis 2021 -tapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla ja Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa -seminaari. Miten kaupunkilainen kulutus ratkaisee kehitysmaiden ympäristöongelmat? -aihe kiinnostaa erityisen paljon, ja aion mennä paikalle kuuntelemaan ja katselemaan.

Kiinnostustani osallistua tilaisuuteen kasvattaa myös se, että sain blogieni ansiosta pyynnön osallistua vastaavaan tilaisuuteen paneelikeskustelijana Turussa 26. lokakuuta. Tietysti lupauduin mukaan, sillä ainakin se on hyvää kokemusta julkisesta puhumisesta. Kun pääsee keskustelemaan itseään lähellä olevista teemoista, niin vielä parempi!  

Tunnusten selvittelyä

Tänään pyöräilin tiedekuntaan selvittelemään käytännön asioita. Atk-helpin nuori mies oli mukavan avulias: vanhat, parin vuoden takaiset perustutkinto-opiskelijan käyttäjätunnukseni ja opiskelijanumeroni ovat edelleen voimassa, mutta tarvitsen jatko-opiskelijana laajemman käyttöoikeuden, kuin mitä nykyisillä tunnuksillani on. Tätä varten piti täyttää ja allekirjoittaa lomake ja kuskata se oman laitoksen atk-asioista vastaavalle, jonka pitäisi sitten palauttaa lomake jollekin toisaalle ja sitten saan tunnukset.

"Olen pahoillani, että tää yliopistobyrokratia on tällaista", nuori mies totesi. Sanoin, että eihän tämä mikään yllätys ollut, toki vielä muistan ne tietyt jäykkyydet käytännön asioissa.

Yliopiston on saanut pari vuotta sitten uuden intranetin, jonka käyttö pitää sitten uusien tunnusten saapuessa opetella.

Olisin halunnut lainata Viikin tiedekirjastosta myös kirjan, josta sen ainoa kappaleen piti olla hyllyssä. Ei näkynyt, eikä kirjastonhoitaja voinut muuta kuin pahoitella. Kirjastokorttinakin on vielä voimissaan vanha perustutkinto-opiskelijan kortti.  

Muutoin opiskelupäiviin on kuulunut erilaisten tekstien lueskelua, jonkinlaista tiedonhankintaa ja mietiskelyä. 

Dekaanin päätös saapui

"Lähetän ohessa kopion dekaanin päätöksestä, jolla sinut on hyväksytty tiedekuntamme jatko-opiskelijaksi suorittamaan MMT-tutkintoa", alkoi tänään saapunut hyväksymiskirje. Eli nyt siis sain sen virallisen tiedon jatkotutkinnon suorittamista varten.

Valitettavasti kirjeessä ei tietystikään ollut mitään tietoa esimerksi yliopiston verkon käyttämiseen vaadittavista tunnuksista tai mistään opiskelijanumeroista. Pitää siis kysellä niitä ja varmaan käydä jossain atk-keskuksessa. Aion maksaa myös ylioppilaskunnan jäsenmaksun (jatko-opiskelijalle 59 e/v), vaikka ei enää niitä perustutkinto-opiskelijan etuuksia saakaan.  

Kirjeessä muistutetaan, että minun tulee vuoden kuluessa jättää tiedekuntaan yksityiskohtainen jatko-opintosuunnitelma. Vuosi tuntuu pitkältä ajalta tässä vaiheessa, mutta katsotaan nyt, miten pian saan suunnitelmani kasaan. Pitäisi valita sopivia ja kiinnostavia kursseja: ainakin KATAJAn (kauppatieteiden valtakunnallinen jatko-koulutusohjelma) valikoimasta löytyy kiinnostavaa. Samoin tietysti omasta tiedekunnasta jotain, ja pitää selata myös esimerkiksi valtiotieteellisen valikoimaa.  

Sisältöä tuottavat kuluttajat

Viimeisimmässä (7. syyskuuta ilmestyneessä) IT-viikossa Mika Pantzar kirjoitti kolumnin otsakkeella "Kuluttaja 2.0: Viisaus tiivistyy joukossa" (olen samaa mieltä Digikon Pirkan kanssa siitä, että on lukemisen arvoinen pätkä).

"Kuluttaja 2.0 -liike perustuu kolmeen ajan ilmiöön: ihmisten haluun jakaa omia kokemuksiaan, uuteen verkottuneeseen tekniikaan ja kasvavaan luottamukseen kanssaihmisten kykyyn tuottaa tietoa."

Näitä samoja teemoja minäkin oletettavasti tulen miettimään blogien kulutuskirjoittelua tarkastellessani. Kaikki kolme tekijää linkittyvät yhteen, mutta henkilökohtaisesti olen kiinnostunut nimenomaan Pantzarin ensiksi mainitsemasta eli ihmisten halusta jakaa omia kokemuksiaan.
Sitähän blogeissa nimenomaan tehdään.

Samaa asiaa sivuten Digital Media Oy:n Timo Argillander kirjoitti Talouselämän (26/2006, s. 45) kolumnissa Web 2.0:ssa toteutuvasta käyttäjien roolista internetin palvelusisältöjen tuottajina. Hänen käsitteli tekstissään mm. Iggloa:

"Igglon tapauksessa haasteena on se, miten saada jäyhät suomalaiset kirjoittamaan tarinoita."

Mielestäni Argillanderin pelko on hiukkasen turha. Suomalaiset ovat kirjoittavaista kansaa, ja jo nyt blogeissakin on paljon tekstejä, joita voitaisiin hyödyntää esimerkiksi asiakaspalautteena, jos vain haluttaisiin ja osattaisiin.    

Arvoisa vastaväittäjä

Tänään olin kuuntelemassa Tiina Huokunan väitöstä aiheesta Vallankumous kotona! – Arkielämän visuaalinen murros 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Menin paikalle, koska olin kiinnostunut kuulemaan aiheesta ja näkemään, millainen väitöstilaisuus on. En nimittäin ole koskaan aiemmin ollut Helsingin yliopiston väitöksiä kuuntelemassa, ja jotenkin tuntui, että nyt on syytä aloittaa.

Tilaisuus meni ilmeisesti varsin perinteisen kaavan mukaan. Mihinkään suureen vuoropuheluun väittäjä ja vastaväittäjä eivät yltyneet. Itse asiassa välillä tuntui, että vastaväittäjä kysyi jotain ja väittelijä vastasi johonkin aivan muuhun. Jos nyt joskus itse olen seisomassa väitöskirjani kanssa samassa tilanteessa, niin toivon, että tilaisuus on hieman räväkämpi.

Varsinainen kansiin laitettu teos on kiinnostava, pitää tutustua siihen vielä tarkemmin. Ja harvinaisen visuaalinen väitösteos: taittamiseen, kuviin ja ulkoasuun on nähty vaivaa.

– –

Olen taas tyytyväisenä todennut sen, miten hyvä ainevalinta kuluttajaekonomia on. Ihmisillä nimittäin riittää aihepiiristä omakohtaisia kokemuksia, joten jatko-opinnoista keskusteleminen aiheuttaa yleensä positiivisia reaktioita. Jokainen on kuluttaja ja pystyy jollain lailla kommentoimaan tätä kautta alan kenttää. Tietysti blogit ja niiden maailma ei ole tuttu, mutta helppo on keskustella esimerkiksi kunkin omasta suhtautumisesta kuluttamiseen ja kulutusvalintoihin.  

Kannustavaa sähköpostia

Eilen pistin sähköpostia Kuluttajatutkimuskeskukseen tutkimuspäällikkö Petteri Revolle, jonka tapasin viime keväänä tv-haastattelun yhteydessä. Tänään häneltä tuli mukava ja kannustava viesti, jonka liitteenä oli myös mielenkiintoinen teksti.

Kuluttajatutkimuskeskus järjestää säännöllisesti Teknologian yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tutkimus -seminaarin, ja olen kuulemma tervetullut sinne seuraavalla kerralla (viime vuoden seminaarialustuksissa on mm. Jari Aron teksti ruuasta ja valokuvablogeista). Kuulostaa hienolta!

Petteri suositteli vuoden päästä toteutettaa Nordic Consumer Research Conference’a yhdeksi välietapiksi tutkijan tielleni. Pitää muistaa seurata konferenssin nettisivuja.

Olinkin jo aiemmin käynyt vilkaisemassa Onniblogia, jossa vähitellen julkaistaan Innovaatioiden kotiutuminen -kirjan artikkeleiden tiivistelmiä. Jo julkaistujen tiivistelmien perusteella vaikuttaa siltä, että luvassa on mielenkiintoinen teos (artikkeleiden otsikkoina mm. Mobiilin käyttöliittymän arkisosiologia ja Kuluttamisen luovat ja kesyt piirteet). 

Tässä melkein tulee sellainen olo, kuin olisin jo oikeasti tutkimusta tekemässä! 

Kuluttamista blogeissa

Kuluttamista voidaan käsitellä blogeissa monin tavoin. Se voi olla osana arkista kirjoittelua tai blogi voi perustua johonkin kuluttamiseen liittyvään osa-alueeseen. Tässä nyt oman pään selvittelyä ja erilaisten blogien määrittelyä kulutuskirjoittelun näkökulmasta.

”Perusblogissa” kirjoitetaan kuluttamisesta osana muuta elämää. Blogi on esimerkiksi ns. haircut -blogi (kirjoitetaan arkisesti omasta elämästä tyyliin ”kävin koulussa ja kampaajalla, iltapalaksi söin voileipiä”), jolloin kuluttamiseen liittyvät asiat linkittyvät jokapäiväisiin toimintoihin.

Kirjoittaja voi toisinaan kommentoida kulutukseen liittyviä asioita hyvinkin voimakkaasti: hän kehuu ravintolapalvelua tai haukkuu uutuusjäätelöä tai kertoo, miten tuntee hiukkasen huonoa omaatuntoa viimeisten rahojen käyttämisestä cd-levyn ostamiseen.

Suhtautuminen kulutukseen on kuitenkin usein neutraalia, eikä sitä siis liiemmin pohdita.

Tällaisia blogeja on runsaasti. Esimerkkeinä toimikoon Liian mukava mörkö, joka kirjoittaa 28. elokuuta mm. seuraavaa:

”Kävin tänään ostamassa uuden maton olohuoneeseen ja kaksi uutta tyynyä, myös lenkkarit löysivät tiensä eteiseen, toivottavasti ne eksyvät joskus kanssani myös ulos lenkille :) Kysyin myös mitä teen tietokoneelleni kun tuntuu että se kuumenee kamalasti, sain numeron mihin pitää soitella että hakevat huoltoon tai tulevat korjaamaan.”

Tiettyyn tuotteeseen, palveluun tai harrastukseen erikoistuneet blogit analysoivat omaa aihettaan tarkasti. Kirjoittajat tuovat esiin juuri tämän osa-alueen tietoa ja vertailevat tuotteita muihin vastaaviin. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset käsityöblogit, Tummaa suklaata tai Lounasneuvo, joka kirjoittaa 17. elokuuta:

”Bloggauskerralla otin pekonipizzan, joka oli rapeapohjainen ja maukas. Listalla olevat pizzat ovat selvästi lättypitsoja kalliimpia, mutta niinpä ovat raaka-aineetkin, joista pizzat tehdään tyystin toiselta planeetalta.”

Kulutuskriittiset blogit keskittyvät miettimään vaikkapa ympäristöystävällisiä tai säästäväisiä tapoja elää yhteiskunnassa. Näitä blogeja ei vielä kovin montaa ole. Esimerkkinä Kestämätöntä kulutusta ja Tomin kirjoitus 11. elokuuta.

”Keltainen Pörssi osoitti taas ylivoimaisuutensa: vanha, nivelöidyillä leuoilla varustettu, järeä ruuvipenkki löytyi muutamassa päivässä ja vaihtoi omistajaa kohtuuhintaan. Käyttövuosia sillä on varmaan vielä edessään muutama sata, ja ympäristön kannalta lienee aika yhdentekevää, makaako se tarpeettomana entisen omistajansa pihalla vai minun kellarissani.”

Kulutusmyönteisissä blogeissa kirjoitetaan löydöistä ja uutuustuotteista ja ilahdutaan kivoista kaupoista. Nämä blogit tuntuvat toistaiseksi painottuvat ulkoasuun, trendeihin tai sisustamiseen liittyviin asioihin. Gossip Girl kertoo näin:

”Onneksi Pertti Palmrothin liike pelasti päiväni, kyseisen liikkeen ikkunassa oli pieni lappu, jossa kerrottiin mallikappaleiden olevan tarjouksessa. Muutaman parin sovitettuani mukaani lähtivät mustat ajattomat open toe- korkokengät 59 eurolla (ovh 139).”

Rahankäyttöpohdinta-blogit suuntaavat ajatukset säästämiseen, sijoittamiseen tai muutoin tulojen ja menojen miettimiseen. Tällaisia ovat Pyy pivossa, Wenkulan kolikkokukkaro, Opas: Kuinka ostetaan sijoitusasunto ja Opintotuki – elääkö sillä?, jossa Rahaton kirjoittaa 4. syyskuuta:

”Jos vielä pari päivää selviää alle 6 eurolla päivässä (mikä oli tulos jos 188e:n jakaa 31 päivällä), niin minulla voisi olla säästössä lahjaan tarvittavat 5 euroa.”

Asumiseen ja rakentamiseen on monia blogeja: voidaan seurata esimeriksi taloprojektia (kuten Projektisivut ja Rakennusprojekti) tai sitten esitellä kalliita asuntoja Asuntokuplan tapaan.

Lisäksi mainontaa käsitteleviä blogeja on useita (mm. Toista maata, Luovat).

Tuotteiden ja palveluiden käytettävyyttä voi pohtia Köyttöliittymän tapaan. Vanhaa populaarikulttuuria ja myös mainoksia ruoditaan PopuLAARIssa. Applen tuotteisiin ja kyseisen yrityksen kehitykseen liittyy useita blogeja (mm. Omenatarhablogi, Puristamo). Mikään muu yksittäinen yritys tai tuote ei näy blogeissa mielestäni yhtä selkeästi.

Oma netti- ja blogihistoriani

Lienee paikallaan selventää, miten olen itse päätynyt blogien pariin ja ns. Blogistaniaan.

Kun nyt mietin nettihistoriaani, niin olen aina ollut netissä kiinnostunut sen mahdollistamasta kommunikaatiosta. Perehdyin sähköpostiin ja internetiin vuonna 1996, kun opiskelin viestintää kansanopistossa: räpelsin mm. kotisivun, mutta koodaamista en osaa edelleenkään.

Samoin innostuin silloin irkkaamisesta, mutta tämä vaihe kesti vain puolisen vuotta. Vieraiden ihmisten kanssa kirjoittelu ei kuitenkaan ollut riittävän kiehtovaa, enkä sittemmin ole chättailyyn tai IRC:n maailmaan palannut. (Käytän kyllä pikaviestinpalveluita tuttujen kanssa yhteydenpitoon.)

Opiskelin vuosina 1997-2000 ammattikorkeakoulussa Jyväskylässä. Näinä vuosina sähköposti juurtui käyttööni, ja tutustuin keskustelupalstoihin. Käytin nettiä koulusta ja kirjastosta, omaa tietokonetta minulla ei ollut. Vuonna 2000 pidin ensimmäistä nettipäiväkirjaa Nolla.net -sivustolla: en itse ole koskaan minkäänlaista lautailua harrastanut, mutta seurasin harrastusta sivusta. Päiväkirjan pito kuitenkin  tuolloin lopahti.

Syksyllä 2000 muutin Helsinkiin, olin vajaan vuoden töissä sihteerinä ja syksyllä 2001 aloitin kuluttajaekonomian opinnot. Yliopistoaikana minulla oli omat kotisivut, mutta omaan asuntoon avasin nettiliittymän vasta vuonna 2003. 

Jossain vaiheessa innostuin aktiivisemmasta liikuntaharrastuksesta ja kiinnostuin mm. ravintoasioista. Netti oli tietysti tuonteva tapa tiedonhankintaan. Tätä kautta päädyin lukemaan blogeja, sillä seurasin aktiivisesti Katri Mannisen Kutri kuntoon -projektia.

Kun olin noin vuoden ajan seuraillut Blogilista.fi:n edeltäjän, Pinserin listan, blogeja, päätin lopulta pistää omankin blogin pystyyn. Kesällä 2004 aloitin Mieto marinadi -blogin. Pidin blogia ensimmäisen puoli vuotta ilmoittamatta sitä blogilistalle, sillä halusin varmistua, että minusta on kirjoittamaan säännöllisesti.

En kertonut blogistani tuolloin kuin parille ihmiselle. Koin, että oma blogi on jotenkin nörttimäistä ja omituista: pitää kai olla vähän outo, jos haluaa kirjoitella julkisesti itsestään. Alkuvaiheessa blogini oli siis ns. selkästi anonyymi, enkä kuvitellut, että paljastaisin omaa nimeäni tai naamaani blogissa. Jossain vaiheessa kuitenkin kerroin yhä useammalle kaverille blogistani, ja näin tarjosin heille mahdollisuuden lukea kuulumisiani.

Oma blogi ja blogipersoona sulauttivat minut tiiviisti blogiyhteisöön. Kommentoin muiden blogeja Marinadin nimellä, ja vastaavasti tietysti sain kommentteja muilta blogaajilta. Syyskuussa 2005 pohdin blogaamista meemin ansiosta.

Syksyllä 2005 päätin perustaa toisen blogin kuluttajakirjoitteluun. Näin alkoi Kuluttavasta elämästä, jota kirjoitin etunimelläni: koin, että Marinadi ja Mari ovat kaksi eri puolta minusta.

Kyseinen syksy toi mukanaan myös muita uusia asioita blogaamiseeni liittyen. Osallistuin ensimmäistä kertaa blogimiittiin: en tuntenut ennestään ketään "todellisessa elämässä", mutta uteliaisuus voitti. Näin taas vähensin omaa anonyymiteettiäni.

Lisäksi Mieto marinadi -blogi mainittiin Ögonaböj-tv-ohjelmassa, ja sehän oli minusta hämmentävää.

Blogit alkoivat vuonna 2005 kiinnostaa suomalaista mediaa yhä enemmän (kuten Jere Majava kertoo gradussaan, s. 27) . Maaliskuussa vuonna 2006 hätkähdin, kun löysin Kauppalehti Pressosta maininnan omasta kulustusblogistani.

Pari viikkoa myöhemmin sain sähköpostin Ylen aamu-tv:n toimittajalta, ja minua pyydettiin seuraavan päivän lähetykseen keskustelemaan netin kuluttaja-aktivismista. Tällöin tietysti menetin sen anonyymiteetin, mikä minulla oli aiemmin oli ollut, ja harrastukseni paljastui laajemminkin tuttavapiirille.

Tämän jälkeen päädyin siihen, että kuluttaja-asiaa voisi kirjoitella isommalla porukalla. Hankin Kulutusjuhla.com -domainin ja sain tähän ryhmäblogiin mukaan nuoria miehiä.

Kesän mittaan sitten kypsyttelin ajatusta jatko-opinnoista, ja olikin taas aika aloittaa uusi blogi eli tämä Kuluttajuuden opintoputkessa.

Koska blogipersoonani on muuttunut nimensä ja naamansa esiintuovaksi, niin myös Mieto marinadi -blogi on tyylillisesti muuttunut. Tämän vuoksi olen sieltä poistanut vanhoja kirjoituksia, sillä olen kokenut ne jollain lailla liian henkilökohtaiseksi ja paljastavaksi omalla nimellä kerrottavaksi. Tämä "hömppäblogini" on siis esimerkki siitä, miten blogin kirjoittaminen alkaa, miten se kehittyy ja miten oma suhtautuminien blogeihin, muihin blogaajiin ja Blogistaniaan muuttuu.

Olen tietysti myös joutunut pohtimaan samoja kysymyksiä kuin kaikki muutkin blogaajat: mistä kirjoitan ja miksi, miten avoimesti, pidänkö henkilöllisyyteni salassa jne.

Samalla tietysti näkyy, miten tutkimusaihe löytyy omasta harrastuksesta.  

– –

Wikipedian artikkeli blogeista.  

Blogilista.fi:n neuvot blogin perustamiseen.